Maanantaina siis jätin puolenyön jälkeen taakseni Helsinki-Vantaan lentoaseman ja koneen nokka suunnattii kohti Singaporea. Mulla kävi hyvä tuuri paikan kans, sillä istuin heti ekassa rivissä bisnesluokan jälkeen eli jalkatilaa riitti! Tosin mun kävi kyllä sääliks kaikkia pitkiä ihmisiä, ku ne joutu sullomaan raajansa niin kovin ahtaasti... En tehny tuola lennolla mitään järkevää. Istuin melkii koko yön vaa silmät kiinni ja ajattelin ja välillä myös nukuin.
Kello oli jtn 16-17 ku saavuttiin Singaporeen, jossa mulla tosiaa oli neljän tunnin vaihto. Olin lukenu etukäteen jo netistäki et toi kenttä on tosi iisi ja henkilökunta ystävällistä, jos apua tarvii. Eka kohta todistettu oikeaksi ja tästä syystäpä en tokaan osaa sanoa juuta enkä jaata, ku ei paljoo tarvinnu keneltäkää mitään kysellä.
Kasin jälkee mulla lähtiki sit seuraava kone kohti Sydneytä. Oli hassua, ku taas sielä koneessa oli yö 😀 Nukuin jonku pari tuntia ja kattelin televisiota loppuajan. Siellä koneessa ei jostai syystä kellään toiminu niissä screeneissä leffat ja musat ja muut. Vaan televisio. Jotai randomsarjoja tuli sit kateltua muutama tunti ja loppuajan käytinki kirjottelemiseen.
Sydneyssä mulla oli parin tunnin vaihto ja siis tosiaan vaikka matka vielä jatkuis ni Ausseissa joutuu tehä sen rajaturvatullimikälie tarkastuksen ekan kerran ku maahan tulee. Mää panikoin ihan hulluna (vaihteeks) tota, koska kaks tuntia + tarkastukset, joista olin lukennu kauhutarinoita + huonosti täytetty maahantulolomake, koska ymmärtämisvaikeudet + terminaalista toiseen kipittely ei kuulostannu hyvältä. Päätin kuitenki edellisessä koneessa ottaa käyttöön Pauliinan (terkkuja!) neuvon: älä panikoi ja päätä, että onnistut. Ja onnistuin jee! Ekana siis joku setä katteli sitä mun lappua ja kyseli mitä lääkkeitä mulla on mukana. Särkylääkkeet oli ok, joten menin sit hakee laukkuni ja sieltä siirryin semmosten tätin ja setän luo, jotka kysy vaan, et mitä ruokaa mulla on mukana (karkki, suklaa ja purkka ok!) ja onko mun mukana olevat kengät varmasti puhtaat. Sit siirryinki jo jättään laukkuani seuraavalle lennolle ja bussi kuljetti kivasti toiseen terminaaliin. Olin tosiaa kuullu kaikkia kauhutarinoita tosta tarkastuksesta, kuinka laukku tongitaan ja tivataan maassaolon syytä sekä sitä millon aikoo lähteä ja miks ei jo omista paluulippua. Säästyin tältä kaikelta enkä tosiaa valita!
Kentällä mua vastassa oli perheen äiti ja kaks pienintä. Jetlag ei oo kamalasti vaivannu, sain uuden liittymän (whatsapp viestit kuitenki vanhaan, kiitos!) ja oon sopeutunu perheeseen jo aika kivasti 😊 mulla ei kauheena kuvia mistään vielä oo mut laitan ny jotai tähän loppuun
 |
| Mun sänky |
 |
| Huonetta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti