Joulu

Nyt vähän huijin tuon otsikon kanssa. Mulla on tökkinyt tämä kirjoittelun jatkaminen juurikin joulun takia. Tulee kamalan surullinen olo, kun ajattelee joulua. Oli meinaan niin ihanaa ja tulee kauhee ikävä mun aussiperhettä. En oikeestaan ees ottanut kuvia jouluna, jotenkin unohdin. Tietty sukulaisten facebookit on täynnä juhlahumua, mutta en mä niitä viitsi täällä julkaista, kun olis niin monta ihmistä, joilta pyytää lupa. Aussithan viettää joulua joulupäivänä, mutta mun ihana hostperhe ajatteli muakin, joten me syötiin aattonakin tavallista hienompi (hostisä grillasi pihvejä ja äiti valmisti kasviksia!) illallinen ihan koko perheen kesken (kun yleensä lapset ja aikuiset söi erikseen, koska helpompaa) ja avattiin yhdet lahjat kuusen alta. Mä sain Vegemiteä :'D Jouluaamuna W:llä oli lupa herättää mut ja kuuden aikaan (vanhemmat ei ollu antanu sen tulla alakertaan aiemmin) kuuluikin korvan juuresta ''Wakey wakey, Tiia!''. Koko päivä oli ihana, oli lahjojen avaamista kotona, lahjojen avaamista isovanhemmilla, ruokaa ja sosiaalistumista isovanhemmilla. Tapasin hostisän siskon miehen isän (olipa vaikeeta miettiä et miten tää nyt meni :D), joka oli nuoruudessaan ollut Suomessa jossain työprojektissa ja itse asiassa jopa Pohjanmaan huudeilla. Määkin sain lahjoja. Kaikkee aussijuttua kuten kalenteria ja stubby holdereita, rahaa, ihanan Tree of life -korun jne. Olin kiitollinen ja onnellinen. Oon ilonen, et päätin jäädä tonne yli joulun vaikka alun perin piti ollakin kotona jo jouluna.

Mun aussiturinat alkaa vedellä viimeisiään. Vielä tarvii palata uuteen vuoteen Melbournessa. Se olikin kyllä kans oikeen muistelemisen arvoinen reissu ihanaisen Jonnan kanssa! Ajattelin, että vois tänne silti sillon tällön muutakin tarinaa heittää. Mä oon nyt ollu aika lailla kolme kuukautta Suomessa. Tässä ajassa oon jatkanut opiskelua ja töitä ja kyllästynyt taas. Pakko kai kuitenki koittaa valmistua, et saa paperit ulos ennen opintotukiuudistuksia ja muuta sellasta. Varasin syyskuulle lentoliput Amsterdamiin, oon alkanut suunnitella seuraavaa isompaa reissua valmistumisen jälkeen (motivaatioo oikeesti lukea!). Kaverien kans ku pyörii, tuntuu, etten ikinä oo pois ollukaan. Oon päässyt jo aika hyvin opiskelijaelämän makuun. Saatiin viimein Pottersitsit järkättyä ja oli kyllä ihan parasta t. nörtti. Laitoin roposiani myös polkupyörään ja oonkin jo viikon ajan vintannu kouluun täältä Hervannasta, jossa nyt asustelen. Ostin myös kypärän ihan oman turvallisuuteni vuoksi. Mähän oon aika tapaturma-altis. Oon mm. onnistunut iskemään sakset polveen siihen malliin, et piti käydä liimaamassa ja polvi oli seuraavana aamuna kolme kertaa isompi ku viereinen. No, nyt helmikuussa SOOLin talvipäivillä sain ilmasen hiustenleikkuun Lapin keskussairaalassa. Piti vähän paikata, kun tuli reikä päähän. Tässä siis tällee tiivistettynä nämä kolme kuukautta. Joskus tuntuu niinkun en ikinä ois missään ollut, mutta sitten kun vaikka Skypetellään hostien kanssa (kuten ens sunnuntaina taas!), tulee kaikki muistot kerralla mieleen ja kauhee ikävä ja muistan taas et haluun takas Ausseihin.

Itkettää myös vähän, että oon jo viittä vaille lakana

White Christmas

Sydneyn reissun jälkeen palasin taas heti arkeen, kun hostäiti oli töissä ja hostisällä oli pihanrakennushommia. Me ei sitten oikeen muksujen kaa voitu mennä ulos, kun siellä ne ei ois jättäny isää rauhaa. Onneksi ausseilla kuitenkin noi ilmastoinnit on ihan omaa luokkaansa eli vaikka ulkolämpötilat lähenteli kolmeakymmentä, sisällä oli mukavan viilee. Käytiin me kyllä puistoissa ja perjantaina oli yhden lasten kaverin neljävee synttärit, jotka lankes mun kontolle, kun hostisä sai brittiläisen bäkpäkkerin kaveriks pihahommiin. Kivoja aina tommoset erikoisjutut perusarjen sekaan!

Lauantaina, kun mulla oli vapaata, menin shoppailemaan. Australian ihmisillehän hommasin joululahjat Suomesta. Pistin äitille listaa menemään varmaan jo syyskuussa ja se lähetti ne sitten sinne. Lahjoja (ja tuliaisia) ostelinkin lähinnä Suomen päähän kummitytölle, veljenpojalle, perheelle ja joillekin kavereille. Niin ja itellehän mää eniten tuliaisia ostin... :) Menin ihan vaan läheiseen Mt. Ommaneyn ostoskeskukseen, josta kuitenkin löyty kaikki perusmarketit, vaatekaupat yms. Yleensä, kun tonne kaupoille menin, kävelin. Matkaa kun oli ehkä sen kolme kilometriä niin ei oo iso vaiva kävellä (vaikka mun hostperheelle mun kävelyharrastus oli ihan ihmetys ja ne jakso ihmetellä sitä kaikkien tuttujensakin kanssa :D), mutta joulukuussa jo luovutin, kun oli niin kuuma, että pelkkä ulkona seisominen sai hien pintaan. Valitsin siis taas ilmastoinnin ja auton. Virhe. Aamulla ei ongelmaa, kun olin heti ysiltä jo kaupoilla, mut puolen päivän jälkiin kun lähdin ajelemaan kotia kohti, vietin valehtelematta 20 minuuttia parkkipaikalla, kun pyrin sieltä pois ja sitten vielä varmaan kymmenisen minuuttia siinä ostoskeskuksen alueella, kun pyrin isolle tielle. En meinaan ollut ainut. Oisin siinä ajassa kevyesti kävelly ton matkan.

Sunnuntainakin olin vapaalla, joten lähdin Gold Coastille. Kirjottelin tänne joskus aiemmin kuinka lokakuussa kävin Sarahin kanssa Movieworldin Fright Night -tapahtumassa. Joulukuussa niillä oli taas semmosia iltasettejä nimeltään White Christmas. Tää joulujuttu oli hiukan perheystävällisempi (ja Tiia-ystävällisempi), ku toi kauhuhomma. Huvipuisto meni normaalisti kiinni viideltä, joten kuudelta siellä sitten alkoi pyörimään tontut, tekolumi sato maahan ja kaikkea ihanaa jouluhommelia oli käynnissä. Ei nyt kuitenkaan lähdetä keulimaan, sillä Sarah haki mut kotoa jo aamusta ja mentiin eka biitsille. Ihan hullua oikeesti, että me kaks eurooppalaista tyttöstä maattiin rannalla alle viikkoa ennen joulua. Uitiin ja otettiin arskaa pari tuntia ja sitten suunnattiin Skypoint Observation Deckille, joka on Gold Coastin korkeimman rakennuksen jossain melkeen 80. kerroksessa oleva näköalapaikka. Ilmeisesti selkeänä päivänä vois nähä Byron Baylle (vajaan sadan kilsan päässä) asti. Mulla ei oo hajuakaan paljo tonne maksais pääsyliput, kun me päästiin meidän Dreamworldin Season passeilla tonnekin.

Näin etelässä oltiin

Näköalojen jälkeen mentiin vähän kaupoille ja Vapianoon syömään ennenkuin lähettiin kohti Movieworldia. Löysin muuten yhestä karkkikaupasta turkinpippureita! En kyl ostannu, ku oli siinä vaiheessa enää kuukausi Suomeen paluuseen.

Missattiin joulupukin vierailutunti :/

Löysin tonttukoalan ja ostin koalapipon

Sieltä White Christmas -tapahtumasta mulla ei oo oikeen hyviä kuvia, kun pimeessä oli vähän paha ottaa hyviä. Mut se oli kyllä aivan ihanan tunnelmallinen tapahtuma ja toi joulufiilistä sinne helteen keskelle! Käytiin myös taas laitteissakin. Kävi muuten tuolla silleen, et jostain syystä ihan randomilla aloin puhua Sarahille suomea vaikka aikasemmin olin ihan pysyny englannissa ainaku pitiki! Jonotettiin siis yhteen vuoristorataan ja ku tuli meidän vuoro niin se laitepoika huikkas meille, et mihin jonoon pitäis mennä. En kuullu, mitä se sano, joten kysyin Sarahilta vaan et ''Niin mennäänkö me tohon ekaan vai tokaan jonoon?''. En ees tajunnu käyttäneeni väärää kieltä ennenkö Sarah kysy, et niin oliko tuo nyt suomea. 

Tämmöne joulunalusviikko tällä kertaa

Arjen pyöritystä ja loma Kiamassa

Kun uni ei tule, on hyvä päivittää blogia. Pitikin ihan selailla kalenterista, että mitä ton meidän Noosan reissun jälkeen tapahtu. Tosiaan sunnuntaina ennenkuin pääsin kotiin, oli mun hostäiti lähtenyt jo koulutukseen Sydneyyn ja meidän oli hostisän ja muksujen kanssa tarkoitus mennä perästä keskiviikkona. Maanantai ja tiistai pyöritettiin siis taloutta hostisän kanssa kaksin. Mulle hyvä asia oli se, että se kuitenkin oli lomalla ja yleensä vähän jaettiin, et toinen teki ruokaa ja toinen oli lasten kanssa jne. Oli myös kiva tehä kaikenlaisia spessujuttuja, kuten me mentiin tytyn kaa ihan kaksin kauppaan ja se sai ostaa omalla rahalla pinkin suklaamunan. Vähän tyttöjen aikaa siis. Tiistaina myös pikkusen päiväunien aikaan vein kaks muuta naapurien uima-altaalle pulikoimaan. Sekin oli omalla tavallaan spessua, kun yleensä se pienin vie kaiken huomion niin nyt saatiin leikittyä kaikkea kivaa eikä koko ajan tarvinu miettiä, et koska yks tippuu altaaseen ja hukkuu. Kaks päivää perheenäitinä riitti mulle kuitenki ihan mainiosti, josko kokeiltais vaikka kymmenen vuoden päästä uusiks.

Keskiviikkoaamuna kello soi 5.00 ja reippaana raahauduin kassini kanssa yläkertaan. Siellä vielä syötettiin muksut ja otettiin kaikki niitten eväät ja lääkkeet ja muut mukaan. Hostisän isä sit ajo meidät lentokentälle ja kaikki oli edelleen hyvin, kunnes tajuttiin et oltiin unohdettu yks olennainen. Pikkusen vaipat... Thank god, lentokentällä myytiin vaippoja, ois ollu aika ikävä reissu muuten pienimmälle. Tähän väliin pieni hämmennystä aiheuttanut asia. Brisbanen lentokentällä siellä kotimaanlentojen porttien lähistöllä miestenvessassa ei ollu vaipanvaihtomahollisuutta. No meitsillehän se homma sitten lankes, eikä se nyt siinä vaiheessa viiden kuukauden totuttelun jälkeen tuntunut missään MUTTA entä jos hostisä ois ollu reissussa yksin. Oisko sen pitäny vaihtaa pojun vaipat miestenvessan lattialla tai mennä pokkana naistenvessaan vaihtamaan ne vaipat. Ihmettelen vaan.

Sydneyyn siis lennettiin ja matka meni aika lailla siinä, et hostisä istu paikallaan pienimmäinen sylissä ja mä ravasin vessan ja meidän paikkojen väliä vuorotellen noiden kahden muun kanssa. Kerettiin me vähän värittääkin, mut enimmäkseen syötiin ja käytiin vessassa. Ja voi sitä riemua sitten, kun perillä oli äippä ja isovanhemmat vastassa. Ihan ku se parin tunnin lento ei riittänyt niin mehän tosiaan jatkettiin vielä toiset pari tuntia autolla. Hostäidin vanhemmat asuu siis Sydneystä maaseudulle, Kiama-nimisessä paikassa. Mentiin siis kyläilemään, koska joulu oli tulossa ja tänä vuonna mun hostperhe vietti joulun Brisbanessa. Saatiin siis joululahjat jee ja vietettiin etukäteisjoulua.

Kiama paikkana oli ihan äärettömän söpö. Mun hostvanhemmat on itse asiassa menneet siellä naimisiin, enkä ihmettele! Iteki vois. Paikka ei tosiaan ollut mikään iso, mutta kadut oli täynnä ihania pikku kahviloita, oli sekä meren- että joenrantaa tarjolla ja siellä oli myös kivoja kävelyreittejä (coastal walkeja). Näin myös Kiama blowholen, joka oli semmonen reikä kalliossa rannalla ja kun tuuli oikeasta suunnasta ja oikealla vahvuudella niin siitä reijästä puski vettä ulos semmosena ryöppynä. Olin onnekas ja näin senkin. Mun hostäidin vanhemmat oli aivan ihania ja vieraanvarasia ja niitten luona oli mukavaa lomailla. Hostäidin isä mm. vei mua ajelulle ympäriinsä, näin semmosen ihan tosi hienon näköalapaikan ja ihan sitä kunnon aussimaaseutua lehmineen ja kaikkineen. Ei sillä, ettenkö ois lehmiä Suomessa nähny, mut enivei.

Kiama blowhole

Tapasin tolla reissulla myös hostäidin siskon ja hänen miehensä, joka oli kotosin Etelä-Amerikassa. Siinä, kun kaikkea turistiin niin innostuin taas siitäkin maailmankolkasta. Kuin siistiä ois reppureissata kaikki Brasiliat ja Argentiinat ja muut läpi!

Noosa 5.-6.12.

Mä oon ollut nyt 2kk Suomessa ja ajattelin et varmaan ois aika palata blogin pariin. Mua ärsyttää suunnattomasti reissublogin, jotka jää kesken, joten tästä ei voi tulla semmosta eli viedään tää loppuun. Pikkuhiljaa lievästi jälkijunassa... :D

En oo siis joulukuusta ja sen jälkeisistä tapahtumista kertonnu tänne kai mitään. Lähetään ny sitten joulukuun ekasta viikonlopusta, jollon päätettiin ihanan Jonnan kanssa lähteä Noosaan biitsilomalle. Perjantaina 4.12. Queenslandin yksityiskouluissa loppui lukuvuosi (koulujen alkamis- ja loppumisajankohtaan vaikuttaa siis osavaltio sekä se, onko koulu yksityinen vai julkinen), mikä tarkotti sitä et sekä mun hostisä, että vanhin poju alotti kesäloman. Vikana työpäivänä opettajat juhlii ja tänä vuonna ne päätti juhlia meillä. Mun päiväohjelmaan kuulu siis kahen monsterin kans pyörimisen lisäksi talon siistinä pito, mikä oli aika vaikeeta. Sain tosin jälkikäteen krediittiä hostisältä, joka oli hyvin vakuuttunut siitä, et olin onnistunu pitää talon niin siistinä. Kylhän se lapsensa tuntee ja vaikka ite sanonki ni oli ne krediitit ihan ansaittuja. Super au pair sai myös jutusteltua tytyn myötämieliseks yökyläilylle isovanhempien luona. Kaks vanhinta nimittäin työnnettiin hostisän vanhemmille yökylään, kun opet valtas kämpän. No eniveis perjantai-iltapäivänä, kun hostisä ja poju tuli kotiin, meitsi ajeli ittensä ja lapset sinne isovanhemmille, jossa hengailtiin siihen asti, että hostäiti pääsi töistä ja haki mut ja nuorimmaisen takas kotiin. Auttelin sitten tarjoilujen laitossa ja söin tietenkin ja seurustelin vähän opejen kans, kunnes tuli aika hypätä bussiin. Menin bussilla keskustaan, josta otin junan Jonnan luo Dayboroon. Jonnahan siis asuu vähän niinkö landella eli hetki meni ennenkö sinne pääsin. Siellä se Jonna mua ootteli ja hurauteltiin sen lukaaliin, jossa ''katottiin leffaa'' eli juoruttiin eikä kummallakaan ollu loppujen lopuks hajuakaan leffan sisällöstä ja mässäiltiin ja lopulta mentiin nukkumaan.

Aamulla lähtö oli aikanen, koska haluttiin saada kaikki irti meidän yhden yön reissusta. Napattiin kyytiin kaks Jonnan au pair kaveria, toinen alkujaan Ruotsista ja toinen Ranskasta. Jonna parka oli vähän kipeenä, mut ei se varsinaisesti meijän menoa haitannu. Menomatkalla pysähdyttiin Eumundi Marketsille, jotka oli ehkä isoimmat ja parhaat marketit (vai markkinat?), joilla Australiassa kävin. Päihitti Suomenki vastaavat, lol. Sielä oli niin paljon kaikkea kivaa ja ihanaa, et tuli valinnanvaikeus, joten ostin vaan ruokaa sekä medaljongin ja maailman söpöimmän kellon.

tuo väri... mun käden siis

Noosassa meillä oli vähän säätöä parkkipaikan ja hostellin löytymisen kans, mut kyllä se siitä sitten. Me aina vaan Jonnan kans pälätettiin niin paljo, et missattiin just ne risteykset, joista ois pitäny kääntyä. Sitten kun sovittiin, et ollaan hiljaa niin alko sujua. Meidän hostelli oli nimeltään Noosa Flashpackers, joka oli kyl ihan huikee. Hintaa en enää muista, mut ei se kallis ollu, koska mulla oli aina vähä semmonen ei yli $30 yöltä mut arvostelut pitää olla vähintään 75%/100 ja voin sanoa, et en joutunu kyl kertaakaan pettymään! Eniveis meijän hostelli oli tosi uus ja siisti ja sielä oli uima-allas ja aamupala (muroja ja paahtoleipää tosin). Me nukuttiin neljän tytön dormissa, joka oli oikeen kiva ja ilmastointi toimi, joten ei valittamista. Meillä oli huonekaverina semmonen aussilikka, jonka kans tuli vaihdettua pari sanaa siinä parin päivän aikana. Tää muidu oli siis alkujaan Sydneystä, mut se oli kyllästyny sen elämään, lopettanu työt. myyny omaisuutensa ja nyt se kierteli Australiaa. Ihan tosi siistiä! Toi meidän hostelli oli tosiaan vähän syrjässä siitä Noosan ''keskustasta'', joten jouduttiin käveleen joku pari kilsaa aina ku haluttiin biitsille (ekalla kerralla käveltiin vähän enempiki ku me kai vähä niinkö eksyttiin väärään suuntaan...) tai kaupoille. Mut ei se oikeestaan haitannu, koska kävely on ihan mukavaa ja kaksistaan se on vielä mukavampaa.

Kävästiin tollon lauantaina rannalla, mut ton meidän eksymissäädön takia ei ihan kauheen kauaa sielä jaksettu olla kun tuli jo kylmä ja myöhä, joten mentiin hostellille suihkuun ja laittautumaan. Illalla mentiin sit takas sinne keskustaan ja illalliselle ruotsi- ja ranskatytön kanssa. Löydettiin ihan kiva ravintola. Tai siis se oli visuaalisesti miellyttävä ja palvelu oli hyvää, mut en ihan lämmenny ku mun päärynäsalaatissa oli ehkä 1/3 niitä salaatinlehtiä, tyyliin kolme päärynänviipaletta ja 2/3 juustoa. En mäkään kuitenkaan niin paljo juustosta välitä. Illallisen jälkeen käveltiin Jonnan kaa pimeellä takas hostellille ja ihan parasta oli ku luultiin yhtä puuta pyssymieheks. Tytöt vähän säikkyinä. Olin kyllä ihan varma et kuollaan, mut onneks ei.

Sunnuntaina päätettiin sitten, et mennään aikasin sinne biitsille ja sielä ollaan koko päivä. Aamulla rasvailtiin aurinkorasvat ihan kunnolla, ettei ihoparalle käy köplästi. Oli kiva taas vähän uiskennella ja maata vaan rannalla. Oltiin varattu mukaan eväksiä ja niin paljo juotavaa, ettei tarvinu pariin tuntiin liikkua mihinkään mutjoo. Varmaan se uiminen oli virhe, ku en oo ikinä palanu noin pahasti. Mun selkä, pakarat ja takareidet oli illalla ja koko seuraavan viikon ihan hehkuvanpunasena. Sortseja en voinu pitää, joten hamelinjalla mentiin ja ainut missä pysty istua oli viilee nahkasohva. Eli kyllähän sille iholle sitten lopulta kävi köplästi... Nojoo, mut ei se silti poista sitä et oli kiva päivä. Vähän Jonnan kanssa juhlistettiin myös Suomen itsenäisyyspäivää. Ensin otettiin rannalla kuvia ja sit autossa luukutettiin Maamme-laulua, Finlandiaa ja vähän Robiniakin. Takapenkkiläiset arvosti.

Noosa tai Noosa Heads on siis Sunshine Coastilla oleva pieni kylä(?). Siellä asuu joku nelisentuhatta ihmistä, mut pääosin siellä kai pyöriikin turisteja. Noosa on siis reippaat sata kilsaa Brissysta pohjoiseen. Se oli ihan kiva rantakohde ja semmonen rento, ei liian bilemäinen viikonlopunviettopaikka. Mun makuun ehkä vähän tylsä, kun en jaksa syttyä monen päivän auringossamakaamiselle, joten tuskinpa tulee enää Noosaan eksyttyä vaikka Australiaan onkin suunnitteilla palata. Oli silti ihan tosi kiva viikonloppu ja noihin aikoihin kaipasinkin just tommosta tyttöjen irtiottoa ja Jonna seurana oli tietysti ihan parhaista parhain vaihtoehto ;)

Palaillaan!