Joulu

Nyt vähän huijin tuon otsikon kanssa. Mulla on tökkinyt tämä kirjoittelun jatkaminen juurikin joulun takia. Tulee kamalan surullinen olo, kun ajattelee joulua. Oli meinaan niin ihanaa ja tulee kauhee ikävä mun aussiperhettä. En oikeestaan ees ottanut kuvia jouluna, jotenkin unohdin. Tietty sukulaisten facebookit on täynnä juhlahumua, mutta en mä niitä viitsi täällä julkaista, kun olis niin monta ihmistä, joilta pyytää lupa. Aussithan viettää joulua joulupäivänä, mutta mun ihana hostperhe ajatteli muakin, joten me syötiin aattonakin tavallista hienompi (hostisä grillasi pihvejä ja äiti valmisti kasviksia!) illallinen ihan koko perheen kesken (kun yleensä lapset ja aikuiset söi erikseen, koska helpompaa) ja avattiin yhdet lahjat kuusen alta. Mä sain Vegemiteä :'D Jouluaamuna W:llä oli lupa herättää mut ja kuuden aikaan (vanhemmat ei ollu antanu sen tulla alakertaan aiemmin) kuuluikin korvan juuresta ''Wakey wakey, Tiia!''. Koko päivä oli ihana, oli lahjojen avaamista kotona, lahjojen avaamista isovanhemmilla, ruokaa ja sosiaalistumista isovanhemmilla. Tapasin hostisän siskon miehen isän (olipa vaikeeta miettiä et miten tää nyt meni :D), joka oli nuoruudessaan ollut Suomessa jossain työprojektissa ja itse asiassa jopa Pohjanmaan huudeilla. Määkin sain lahjoja. Kaikkee aussijuttua kuten kalenteria ja stubby holdereita, rahaa, ihanan Tree of life -korun jne. Olin kiitollinen ja onnellinen. Oon ilonen, et päätin jäädä tonne yli joulun vaikka alun perin piti ollakin kotona jo jouluna.

Mun aussiturinat alkaa vedellä viimeisiään. Vielä tarvii palata uuteen vuoteen Melbournessa. Se olikin kyllä kans oikeen muistelemisen arvoinen reissu ihanaisen Jonnan kanssa! Ajattelin, että vois tänne silti sillon tällön muutakin tarinaa heittää. Mä oon nyt ollu aika lailla kolme kuukautta Suomessa. Tässä ajassa oon jatkanut opiskelua ja töitä ja kyllästynyt taas. Pakko kai kuitenki koittaa valmistua, et saa paperit ulos ennen opintotukiuudistuksia ja muuta sellasta. Varasin syyskuulle lentoliput Amsterdamiin, oon alkanut suunnitella seuraavaa isompaa reissua valmistumisen jälkeen (motivaatioo oikeesti lukea!). Kaverien kans ku pyörii, tuntuu, etten ikinä oo pois ollukaan. Oon päässyt jo aika hyvin opiskelijaelämän makuun. Saatiin viimein Pottersitsit järkättyä ja oli kyllä ihan parasta t. nörtti. Laitoin roposiani myös polkupyörään ja oonkin jo viikon ajan vintannu kouluun täältä Hervannasta, jossa nyt asustelen. Ostin myös kypärän ihan oman turvallisuuteni vuoksi. Mähän oon aika tapaturma-altis. Oon mm. onnistunut iskemään sakset polveen siihen malliin, et piti käydä liimaamassa ja polvi oli seuraavana aamuna kolme kertaa isompi ku viereinen. No, nyt helmikuussa SOOLin talvipäivillä sain ilmasen hiustenleikkuun Lapin keskussairaalassa. Piti vähän paikata, kun tuli reikä päähän. Tässä siis tällee tiivistettynä nämä kolme kuukautta. Joskus tuntuu niinkun en ikinä ois missään ollut, mutta sitten kun vaikka Skypetellään hostien kanssa (kuten ens sunnuntaina taas!), tulee kaikki muistot kerralla mieleen ja kauhee ikävä ja muistan taas et haluun takas Ausseihin.

Itkettää myös vähän, että oon jo viittä vaille lakana