Arjen pyöritystä ja loma Kiamassa

Kun uni ei tule, on hyvä päivittää blogia. Pitikin ihan selailla kalenterista, että mitä ton meidän Noosan reissun jälkeen tapahtu. Tosiaan sunnuntaina ennenkuin pääsin kotiin, oli mun hostäiti lähtenyt jo koulutukseen Sydneyyn ja meidän oli hostisän ja muksujen kanssa tarkoitus mennä perästä keskiviikkona. Maanantai ja tiistai pyöritettiin siis taloutta hostisän kanssa kaksin. Mulle hyvä asia oli se, että se kuitenkin oli lomalla ja yleensä vähän jaettiin, et toinen teki ruokaa ja toinen oli lasten kanssa jne. Oli myös kiva tehä kaikenlaisia spessujuttuja, kuten me mentiin tytyn kaa ihan kaksin kauppaan ja se sai ostaa omalla rahalla pinkin suklaamunan. Vähän tyttöjen aikaa siis. Tiistaina myös pikkusen päiväunien aikaan vein kaks muuta naapurien uima-altaalle pulikoimaan. Sekin oli omalla tavallaan spessua, kun yleensä se pienin vie kaiken huomion niin nyt saatiin leikittyä kaikkea kivaa eikä koko ajan tarvinu miettiä, et koska yks tippuu altaaseen ja hukkuu. Kaks päivää perheenäitinä riitti mulle kuitenki ihan mainiosti, josko kokeiltais vaikka kymmenen vuoden päästä uusiks.

Keskiviikkoaamuna kello soi 5.00 ja reippaana raahauduin kassini kanssa yläkertaan. Siellä vielä syötettiin muksut ja otettiin kaikki niitten eväät ja lääkkeet ja muut mukaan. Hostisän isä sit ajo meidät lentokentälle ja kaikki oli edelleen hyvin, kunnes tajuttiin et oltiin unohdettu yks olennainen. Pikkusen vaipat... Thank god, lentokentällä myytiin vaippoja, ois ollu aika ikävä reissu muuten pienimmälle. Tähän väliin pieni hämmennystä aiheuttanut asia. Brisbanen lentokentällä siellä kotimaanlentojen porttien lähistöllä miestenvessassa ei ollu vaipanvaihtomahollisuutta. No meitsillehän se homma sitten lankes, eikä se nyt siinä vaiheessa viiden kuukauden totuttelun jälkeen tuntunut missään MUTTA entä jos hostisä ois ollu reissussa yksin. Oisko sen pitäny vaihtaa pojun vaipat miestenvessan lattialla tai mennä pokkana naistenvessaan vaihtamaan ne vaipat. Ihmettelen vaan.

Sydneyyn siis lennettiin ja matka meni aika lailla siinä, et hostisä istu paikallaan pienimmäinen sylissä ja mä ravasin vessan ja meidän paikkojen väliä vuorotellen noiden kahden muun kanssa. Kerettiin me vähän värittääkin, mut enimmäkseen syötiin ja käytiin vessassa. Ja voi sitä riemua sitten, kun perillä oli äippä ja isovanhemmat vastassa. Ihan ku se parin tunnin lento ei riittänyt niin mehän tosiaan jatkettiin vielä toiset pari tuntia autolla. Hostäidin vanhemmat asuu siis Sydneystä maaseudulle, Kiama-nimisessä paikassa. Mentiin siis kyläilemään, koska joulu oli tulossa ja tänä vuonna mun hostperhe vietti joulun Brisbanessa. Saatiin siis joululahjat jee ja vietettiin etukäteisjoulua.

Kiama paikkana oli ihan äärettömän söpö. Mun hostvanhemmat on itse asiassa menneet siellä naimisiin, enkä ihmettele! Iteki vois. Paikka ei tosiaan ollut mikään iso, mutta kadut oli täynnä ihania pikku kahviloita, oli sekä meren- että joenrantaa tarjolla ja siellä oli myös kivoja kävelyreittejä (coastal walkeja). Näin myös Kiama blowholen, joka oli semmonen reikä kalliossa rannalla ja kun tuuli oikeasta suunnasta ja oikealla vahvuudella niin siitä reijästä puski vettä ulos semmosena ryöppynä. Olin onnekas ja näin senkin. Mun hostäidin vanhemmat oli aivan ihania ja vieraanvarasia ja niitten luona oli mukavaa lomailla. Hostäidin isä mm. vei mua ajelulle ympäriinsä, näin semmosen ihan tosi hienon näköalapaikan ja ihan sitä kunnon aussimaaseutua lehmineen ja kaikkineen. Ei sillä, ettenkö ois lehmiä Suomessa nähny, mut enivei.

Kiama blowhole

Tapasin tolla reissulla myös hostäidin siskon ja hänen miehensä, joka oli kotosin Etelä-Amerikassa. Siinä, kun kaikkea turistiin niin innostuin taas siitäkin maailmankolkasta. Kuin siistiä ois reppureissata kaikki Brasiliat ja Argentiinat ja muut läpi!