Tänään tää epäloma-aupparointi oli helpompaa, kun kolmeveellä oli päiväkotipäivä ja äidillä vapaata, joten se vei viisveen uimatuntien jälkeen leikkimään lukuisten tyttökaveriensa kans. Tolla pojalla on vientiä! Mulla siis oli siis päivä kaksin pikkumiehen kanssa. Kasilta kiipesin hyvin levänneenä (oikeesti. Menin eilen jo ysin jälkeen nukkumaan!) yläkertaan. Aamupuuroa vedellessä leviteltiin neidin ja pikkumiehen kans aurinkovoiteet paljaille ihopinnoille ja heitettiin hatut päähän ja kengät jalkaan. Vaunuiltiin ittemme normaaliin torstaiseen tapaan päiväkodille, jonka portille tytsy jäi vilkuttelemaan.
En halunnu mennä poitsun kans suoraa kotiin plus se ei eilen juuri ulkoillu, joten olin pakannut vähän evästä ja muuta tarpeellista kassiin ja jäätiin matkan varrella olevaan puistoon leikkimään. Toi on sellanen puisto, jonka lähellä on nurmikkokenttä ja puita. Mua on varoteltu et nyt noilla yhillä mustavalkosilla linnuilla (en muista nimee ees enkuks ja Suomessa noita ei esiinny onneks) on pesintäkausi ja ne on aggressiivisia. Keinut puiden juurella siis jätin suosiolla väliin. Oltiin ihan kaksin puistossa, joten saatiin temmeltää just niinkö huvitti. Leikittiin siinä ihan mielissämme vähän kahvilaa ja juostiin siltaa eestaas, kunnes tajusin et pojun vaippa kaipaa vaihtamista. Mentiin kärryille, josta kaivoin makuualustan, puhtaan vaipan ja pyyheliinat. Laitoin pojun makuulle ja just ku olin saanu siltä kengät ja pöksyt veke, tajusin et joku tuijottaa mua. Katoin oikeelle ja ihan mun vieressä pönötti sellanen mustavalkonen pirulainen silmät tiiviisti mussa ja pikkukaverissa. Vähän ehkä kiljaisin ja nappasin pojan ja kamat kainaloon. Punnitsin mun vaihtoehdot eli joko vaihdan vaipan siellä tai vaunuillaan kotiin, jossa hoidan homman. Yleensä poju nukahtaa vaunuihin eikä toisen istuttaminen likaisessa vaipassa muutenkaan kuulostannu hyvältä, joten käytännössä vaihtoehtoja oli vaan yks. Mutta se lintu. Sain kuitenkin omasta mielestäni hyvän idean. Koska puistossa ei tosiaan muita ollut, voisin vaihtaa vaipan kiipeilytelineessä. Sinne siis suuntasin poju toisessa ja tykötarpeet toisessa kainalossa. Homma hoitui kivuttomasti ja olin ylpee itestäni. Kiskoessani pojalle housuja jalkaan tuli sama tuijotuksen tunne takas... vilkaisin taas oikealle ja kiljasin ehkä pikkusen. Siinä se taas oli. Pikkuherraa vaan nauratti, koska se tykkää linnuista, mutta mää autoin sen kenkiinsä ennätysvauhtia, pakkasin kamat ja heitin pojan vaunuihin. Siinä vielä, kun olin laittamassa pojan turvavyötä kii, päätti lintu hoitaa homman kotiin. Se nimittäin kunnolla kiljuen pyrähti ihan mun pään yläpuolelta niin et jos oisin seisonnu, ois mulla nyt kuhmu päässä. Voin kertoo, et en enää mee tonne ainakaa pesimisaikaa ilman asianmukasta suojavarustusta, joka käsittää tyyliin jääkiekkovarusteet tai jotain vastaavaa.
Nyt oon kotona turvassa, poju nukkuu, lounas oottaa valmiina ja aikaa on, joten päätin tulla jakamaan tän kauhukokemuksen (sekä lastenhuoneselfien) tänne...
Ne linnuthan yrittää nokkia ihmisten silmä just siks että niitä häiritään. Ja muistan et mun vakkarilenkkipolulle tuli kyltti mis suositeltiin välttää sitä! Ja siis oikeesti ne linnut on ihan hirveitä, niiin pelottavia!
VastaaPoista