Mää haaveilin au pairiks lähtemisestä jo tyyliin lukion alusta asti. Selailin aupairworldistä perheitä harva se päivä ja oon tässä vuosien saatossa lukenu varmaa valehtelematta satoja au pair -blogeja. Mulle on siis aika selkeetä, mikä tää homman nimi on ja yllätän itteniki tietämällä asioita, joita ihmiset mulle kertoo olettaen mun olevan niistä autuaan tietämätön. Voisin nyt tähän avata asiaan vähemmän vihkiytyneille, että mitä se au pairina olo oikeestaan tarkottaa ja miten mä ite tän homman koen.
Au pairhan siis lähtee ulkomaille tietyksi ajanjaksoksi (yleensä n.6-12kk. Osa viihtyy pidempään ja osa on ihan parikin kuukautta. Jotkut perheet saatta myös hakea au pairia vaikka vaan kesälomien ajaks). Au pair on siis lapsenvahti, joka asuu perheen kanssa samassa talossa, syö heidän jääkaapistaan ja taskurahansa vastineeksi vahtii lapsia ja mahdollisesti tekee kevyitä kotitöitä.
Perheitähän löytyy nykyään helposti, kun netin kautta tavottaa ihmiset toiselta puolelta maailmaakin yhdellä napin painalluksella. Itse suosittelen itsenäistä hakua (ellei oo lähössä Jenkkeihin, johon on laitonta mennä ilman järjestöä), mutta näistä hakuasioista voisin kirjotella enempi ihan omassa tekstissään, joten ei siitä sen enempää.
Oon lukenut paljon siitä, miten porukka kokee hiukan ahdistavaksi asua työnantajansa katon alla, mut mulle tämä ei oo ongelma. Yllätti itteenikin, kun tykkään tehä asiat omalla tavallani ja oon aika hidas lämpeemään uusien ihmisten kanssa, mutta täällä mää koen olevani niin vahvasti osa perhettä ja tasavertainen sähkön- sekä vedenkuluttaja että jääkaapin tyhjentäjä, että mitään ahdistusta aiheesta ei oo syntyny. En koe myöskään ongelmaa raportoida tekemisistäni hosteille. Mielellään mää niille kertoilen, mitä aion tehdä ja millon aion olla kotona. Välihuomautuksena muuten, et musta on myös ihan luonnollista kutsua tätä kodiksi, mikä on vain ja ainoastaan positiivinen asia. Mä siivoan täällä usein rahaa vastaan, mutta mää myös teen kotitöitä "vapaa-ajallani". Jos joku muksuista tiputtaa murokulhonsa lattialle mun silmien alla, voin ihan hyvin pyyhkiä lattian vaikka en oliskaan töissä. Niin mää tekisin kotona Suomessakin ja jos kerran täällä asun niin kai olen yhtä lailla vastuussa siisteydestä ja viihtyvyydestä, kun muutkin.
Mitä muuta mää sit teen vapaa-ajallani, kun siivoilen lattialle lipsahtaneita murokulhoja? Kun sanon lähteväni puoleks vuodeks ausseihin, osa kuvittelee varmasti mun kokevan kaikkea jännää joka päivä ja matkustelevan ympäri maata kaiket vapaa-ajat. No ei se ihan niin mee. Mää elän täällä kulttuuria ja koen Australiaa eniten juuri tavallisen tylsän arjen kautta. Oon matkustannu tän kahden kuukauden ajan tasan kerran jonneki kauemmas. Toki pyrin tekemään kaikkea jännää, mutta ei mulla ihan oo varaa joka viikonloppu tehdä uutta ja erikoista vaikka viikoittain saankin ihan mukavasti lompakontäytettä. Tai no mulle uutta ja jännää voi olla ihan yhtä hyvin se, että meen lenkillä kilometrin pidemmälle kuin yleensä ja löydän kauniin puiston. Toki mulla on paljon suunnitelmia ja asioita, joita haluan täällä tehdä, mut joskus kaipaa päivän, jolloin heräilee rauhassa, kattoo Vain Elämää netistä, lukee ihan liian jännittävää trilleriä ja kuuntelee Olavi Uusivirtaa pari tuntia putkeen. Unohtamatta iltakävelyä kaupoille hakemaan lauantaiherkkuja. Tänään oli semmonen päivä. Vähän meinaan aina tuntea huonoa omaatuntoa noista päivistä, mutta sitten muistutan itteeni, että kuus kuukautta on suunnilleen 180 päivää eli siinä todella kaipaa lepopäiviäkin väliin. Pointtina tässä siis se, että täällä maailmalla matkatessakin tulee välillä ladattua akkuja ihan samoin kuin tekis kotona Suomessa.
Ajattelin, että voisin joskus kertoa vähän yksityiskohtasemmin, mitä mun työpäivät on. Se ei kuitenkaan tapahu hetkeen koska seuraavat kaks viikkoa on lomaa kouluista eli perheen isä, joka työskentelee opettajana, on myös kotona ja viisvuotias koulupoika pysyy myös arkipäivät täällä. Mulle tää ei kuitenkaan oo loma, koska isä haluu laittaa pihaa yms joten meitsi temmeltää kolmen monsterin kanssa. Muistakaa mua hyvillä ajatuksilla kiitos, tää saattaa olla katastrofi, kun pitää pitää kaikki kolme hallinnassa.
Mulla on muuten paluuliput kotiin. 12.1. nousee kone Brisbanen kentältä ja 13.1. oon Suomessa. En siis ihan jouluksi päätynytkään tulemaan kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti