Mulla on enää reilu kaksi viikkoa täällä ja siihen kahteen viikkoon mahtuu ainakin välipäiväshoppailut, uusi vuosi Melbournessa ja uuden au pairin saapuminen. Oon nyt jo aikaani jäljessä näitten postausten kanssa ja mielessä on paljon vinkkipostauksia yms. Todennäkösesti homma siis menee niin et nää pari viikkoa keskityn elämään täällä täysillä ja alkuvuodesta sitten tykitän Suomesta loput postaukset tulemaan. Sitä paitsi mulla menee hermo tähän tabletilla naputteluun... Ens kerran ku lähen maailmalle ni otan kyllä koneen mukaan!
Päätin kuitenkin nyt joulun kunniaksi ja teijän iloks kirjotella teille totuuden kuumista surffarimiehistä... Mehän kaikki tiedetään, että surffipojat kulkee rannalla tyylikkäissä uimashortseissaan ilman paitaa esitellen ruskettunutta ja lihaksikasta yläkroppaansa. Surffilauta on rennosti toisessa kainalossa ja jalasta löytyy varvassandaalit eli aussikielellä thongsit. Tai sitten ne on paljain jaloin. Kun surffipoika mielii aalloille se heittää laudan veteen, kauhoo syvemmille vesille, nousee laudalle ja alkaa ratsastaa aalloilla vaivattomasti ja rennosti olkapäille ulottuvan kiharan tukan liehuessa tuulessa.
Tai sitten ei.
Ensinnäkin surffiPOJAT ei kiidä vaivattomasti ja rennosti yhtään missään rannan lähelläkään. Parhaat ja ne oikeesti hyvät surffarit on vanhoja ukkoja (ja akkoja, ei ole tarkoitus syrjiä ketään sukupuolensa takia) koska niillä on ollut elämässään eniten aikaa harjoitella. Ja harjoittelua surffaaminen vaatii. Ei sillä et oisin ite kokeillu, mikä vähän kaivelee, koska enää en ehi :(
Toisekseen surffarit ei todellakaan kulje uimasortseissa, jos tarkoitus on aalloille. Ne käyttää sellasta kokovartalomärkäpukua, jotta pysyis lämpimänä ja jotta ei sattuis niin paljon kun mätkähtää veteen. Ja siitä ruskettuneesta yläkropasta... Selkein rusketusraja taitaapi niillä mennä tossa kaulan kohilla koska märkäpuku.
Kolmannekseen haluaisin vielä sanoa, että surffaaminenhan ei todellakaan ole sitä et heitetään lauta aalloille ja that's it. Pitää kattella aallot, tuuli jne ja uuteen rantaan tutustuminen vie aina aikaa.
Niin että kiitos vaan viihdeteollisuus väärän totuuden levittämisestä!
Mää oon tavannu tasan yhden surffarin ja keskustellutkin hänen kanssaan. Hän on erittäin herttainen ja ihana herra, mun hostäidin isä eli ikää on jo hiukan yli 20, harvemmin tulee kuljettua ilman paitaa ja se surffitukka... No ehkä semmonen löyty joskus ysikytluvulla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti